Learn english or else?

Viime viikkojen kovin uutinen golfmaailmassa on LPGA Tourin pakkoenglanti. Pelaajien (siis ei-amerikkalaisten) tulee oppia englantia kahdessa vuodessa tai he voivat saada kilpailukieltoa. Tourin vaatimus on, että pelaajien pitää pystyä keskustelemaan pro-am partnereiden kanssa ja pitää lehdistötilaisuuksia. Sekä, kun se voitto tulee, pitää puhe englanniksi.

Kun LPGA epäilee pelaajan kielitaitoa, se voi pitää hänelle suullisen kokeen. Reputus johtaa kilpaikukieltoon.

LPGA:lla on iso ongelma, sillä jonkinlaisen pelioikeuden omaavia ''ulkomaalaisia'' Tourilla on peräti 121. He tulevat 26 eri maasta, isoin ryhmä on 45 pelaajatarta Etelä-Koreasta.

Yleinen uskomus on, että tämä kaikki on suunnattu kohti Korealaisia. LPGA kiistää väitteen ja sanoo uuden säännön koskevan kaikkia. Kuitenkin, LPGA esitti asian ensimmäisen kerran Korelaisten pelaajien tapaamisessa, ja sielläkin vain suullisesti.

Vasta tällä viikolla LPGA:n nettisivuille ilmestyi toiminnanjohtajan pehmentävä selvennys asiasta. Rangaistusta perustellaan sillä, että se korostaa ongelman tärkeyttä.


Fakta on, että englannin puute ja siitä seuraava hiljaisuus pro-am kierroksilla on paha ongelma. Pron tulee ''voittaa'' amatöörit puolelleen ja ihan tuppisuuna se ei onnistu. Amatööreille jää parempi muisto päivästä jos he saavat uuden pelaajan jota fanittaa, jonka uran edesottamuksia seurata jatkossa.

Ilman hyviä muistoa ei pro-ameilla ole jatkuvuutta, ilman pro-ameja ei ole kisoja, ja ilman kisoja ei ole Touria.


Toimittajat valittavat, että he eivät saa tietyistä pelaajista mitään irti. Siitä seuraa että, tulevia kisoja hehkuttavat jutut medioissa vähenevät.

Lisäksi, tämä tosin ei suoranaisesti kielitaitoon liity, naisten golfia seuraavien mielenkiinto laskee (tai ainakin hermot menevät), kun he eivät erota kaikkia ''kimejä'' toisistaan. Tällä hetkellä Tourilla on kymmenen Kim sukunimen omistavaa pelaajaa.

Korealaisten iso määrä on saattanut hidastaa heidän englannin oppimista. Ensimmäiset Korealaiset, kuten Se Ri Pak, olivat ''yksin'' ja joutuivat oppimaan kieltä nopeasti pärjätäkseen. Mutta, kun Korelaisten ryhmä kasvoi, LPGA jopa helpotti heidän elämää hankkimalla heille oman asioiden hoitajan ja tulkin.

Silti en usko että LPGA tulee koskaan yhtään kilpailukieltoa huonon kielitaidon johdosta jakamaan. Sen sijaan Tourin luulisi keskittyvän motivoimaan pelaajia oppimaan kieltä nopeammin.

Mitenköhän muuten sympaattinen K.J. Choi olisi pärjännyt muutama vuosi sitten suullisessa englannin kokeessa? Tuskin olisi läpäissyt, ja PGA Tour olisi ehdottomasti köyhempi ilman häntä.

Golfin historia olisi myös köyhempi ilman Argentiinan Roberto DeVicenzoa. Allekirjoitettuaan virheellisen kortin vuoden 68 Mastersissa ja jäätyään sen johdosta play-offin ulkopuolelle, DeVincenzo lausui kuolemattomat sanat ''What a stupid I am!''

Mielenkiintoinen kysymys on se, että tullaanko samanlaisia vaatimuksia näkemään muissa lajeissa? Esimerkiksi NHL liigan ikuisuusongelma tuntaa olevan amerikkalaisten penkkiurheilijoiden tavoittaminen. Voitaisiinko syyksi laittaa eurooppalaisten pelaajien, etenkin idästä tulevien, huono kielitaito? Ja hemmetin vaikeasti lausuttavat nimet!

Bogi 1 v.

Vuosi plus muutama päivä on kulunut tämän blogin avauksesta. Tarkoitus on ollut kirjoittaa omaksi iloksi omin ehdoin, ilman ylimääräisiä paineita. Tarkoittaa sitä, että en ole pyrkinyt säännöllisesti (esim. kerran tai kahdesti viikossa) jotain kirjoittamaan. Olen mieluummin kirjoittanut silloin kun on ollut jotain mielessä ja on ollut hetki ylimääräistä aikaa.

Kesäkuun US Open reissu oli ainoa poikkeus. Silloin olin luvannut Golfpisteelle, että kirjoitan reissusta säännöllisesti.


Muuten kesällä kirjoitukset ovat jäänet vähemmälle. Uskon kuitenkin, että talvella aikaa riittää paremmin. Talvella ehtii myös paremmin seurata mitä golfmaailmassa tapahtuu. Sitä kautta ehkä löytyy jotain sanottavaakin?


En ole halunnut kirjoittaa sellaisista jutuista joihin kaikki törmäävät kuitenkin. Sehän olisi ihan turhaa.


Lukijoita Bogilla on vuoden aikana ollut yli 3000. Sivut on ladattu seitsemän tuhatta jotain kertaa. Määrä ei välttämättä kuulosta isolta, mutta ei sitä joka vuosi ole kolmelle tuhannelle eri ihmiselle jotain kerrottu.


Eniten luettu juttu on liittynyt mailoihin (Titleist 755 raudat). Tarkoitus olikin kirjoittaa enemmän mailoista, mutta se on jäänyt tekemättä. En lupaa mitään, mutta jatkossa voisi tulla enemmän välineisiin liittyviä juttuja. Kuitenkin toistaiseksi itseäni ovat kiinnostaneet enemmän henkilöt ja kentät.

Kiitokset kaikille lukijoille!

Sam Sneadin porttikielto

Selostin eilen Urheilukanavalla Wyndham Championship kisasta tehdyn koosteen. Kisa on yksi PGA Tourin vanhimmista, sitä on pelattu jo vuodesta 1938 ja se tunnettiin pitkään nimellä Greensboro Open.

Etsiessäni tietoa kisasta törmäsin hauskaan tarinaan, joka liittyy siihen kuinka kirjavista syistä kisoja saatetaan jossain pelata. Tai jättää pelaamatta.

Greensboro Openin historiassa yksi nimi nousee muiden yläpuolelle. Legendaarinen maalaispoika Sam Snead voitti kisan peräti 8 kertaa, ensimmäisen kerran avajaisvuonna 38 ja viimeisen kerran 1965, jolloin hän oli jo 52 vuotias. Tuon ansiosta Snead on yhä vanhin PGA Tourilla voittanut.

Elegantisti svinganneen Sneadin moukkamaisesta käyttäytymisestä on lukuisia tarinoita. Hänen kerrotaan antaneen mailapojille ihan oikeasti monoa takapuoleen. Hän piti tarkkaa lukua pennosistaan, eikä antanut vastustajille lyhyitäkään putteja. Yleisesti uskottiin, että Snead säilytti rahojaan pihamaalleen hautaamissa tomaattitölkeissä.

Toisen maailmansodan jälkeen Greensboro Open vuorotteli Sedgefield Country Clubin (jolla tänä vuonna pelattiin 31 vuoden tauon jälkeen) ja Starmount Forest nimisen kentän välillä. Kun vuonna 1960 Snead voitti kisan huonokuntoisella Starmountin kentällä, hän vitsaili kentän omistajalle, että ehkä tämän tulisi käydä kaivamassa esiin muutama tölkillinen rahaa ja käyttää niitä kentän kunnostamiseen. Starmountin omistaja ei Sneadin huumoria ymmärtänyt ja antoi hänelle elinikäisen porttikiellon.

Tämä oli kisan järjestäjille ongelma. Eihän moninkertaista voittajaa, ja yhtä aikansa todellisista suurpelaajista, voinut jättää kisan ulkopuolelle. Joten Greensboro Openia ei enää koskaan Starmountin kentällä pelattu.

Slammin Sam muuten voitti PGA Tourilla ennätykselliset 82 kertaa. Tigerille voittoja on kertynyt 65.

PS. yritin etsia netistä jossain näkemääni kuvaa siitä kun (yli 80 vuotias?) Snead esittelee Tigerille kykyään yhdellä jalalla seistessään potkaista toisella jalalla yli kahden metrin korkeudella olevaa kattoa. Harmikseni en sitä löytänyt.

Dudley Hart kävi Kytäjällä

Olen tänä kesänä pelannut kaksi täyttä kierrosta NW-kentällä. Siis sillä jota uudeksi kutsutaan.

Ensimmäinen kierros oli Näppiksen kanssa ja toinen tuli muutamaa päivää myöhemmin PGA Touria pelaavan Dudley Hartin kanssa. Kummatkin ikimuistettavia kierroksia.

Näppiksestä juttua on riittänyt joten kerrotaan meidän kierroksesta vain, että mukana pelannut Kytäjä Golfin kapteeni Niko Helin pelasi loistavasti - ei bogeyja, neljä birdietä, yhteensä 68. Keltainen tee, mutta silti hienosti. Itsekin pelasin bogittoman 70 lyönnin rundin, uskokaa vaan.

Tällä viikolla Scandinavian Mastersia pelaava Hart vietti viime viikon Suomessa ystäviensä luona. Jotakin kautta hän saapui Kytäjälle ja kävimme kuvan joukolla kiertämässä (vasemmalta Nordic liigaa pelaava Juha-Pekka Peltomäki, Vuosaaressa opettava Jyry-Jussi Peltomäki, Dudley ja minä).

Buffalossa asuva ja juuri 40v. täyttänyt Dudley siirtyi ammattilaiseksi 1990, samana vuonna kuin minäkin. Erona se, että Dudley pelasi itsensä saman tien karsintojen kautta Tourille ja on pysynyt siellä siitä lähtien. Tilastoissa on yli 450 starttia kahdella voitolla, rahaa on kertynyt reilut 11 miljoonaa taalaa.

Viime kaudesta Dudleylla jäi puolet pelaamatta vaimon sairastumisen vuoksi. Tänä vuonna asiat ovat paremmin ja pelit ovat kulkeneet mukavasti, neljä kertaa kymmenen joukkoon sijoittunut Dudley on rahalistalla sijalla 67.

Dudleyn kotiseudulla golfkausi on samanmittainen kuin meilläkin. Ei ihme että hän aikanaan hakeutui pelaamaan yliopistogolfia Floridaan. Dudley isä on klubipro ja ainoa opettaja/valmentaja joka hänellä on ollut. Opiskeluaikana kuuluun Leadbetteriin oli jotain kontaktia, mutta homma oli liian teknistä ja loppui lyhyeen.

Golfia on siis opittua perinteisellä menetelmällä, lyömällä palloja ja pelaamalla. Aina Yhdysvalloissa ikäluokkansa parhaimpiin kuulunut Dudley järkeili, että jos lyö palloa riittävän hyvin niin lähipeliä ei tarvitse. Mutta kun yliopistopelit eivät alkuun sujuneet toivotulla tavalla, treeneihin oli pakko ottaa chipit ja pitchitkin.

Dudleyn tämän kauden tilastot kertovat hänen olevan keskimääräistä parempi kahdella osa-alueella. Ne ovat griiniosumat ja putit per kierros. Sehän riittää, silloin ei haittaa sekään, että on draiverilla keskiarvoa sekä lyhyempi että vinompi.

Dudley oli sen verran mukava kaveri, että täytyy kannustaa häntä tällä viikolla ja jatkossakin. Ja puhetta oli, että Dudley tulisi joku päivä takaisin pelaamaan SE kentänkin. Ehkä sekin joskus toteutuu.