Metropolitan Golf Links

Kun kenttä markkinoi itseään amerikkalaisena linksinä levein väylin, avoimin lähestymisin vahvasti muotoiltujen griinien kera, ja vielä kävelijä ystävällisenä, niin ainakin minä kiinnostun. Joten ei muuta kuin nokka kohti pahamaineista Oaklandin kaupunkia suuntana Metropolitan Golf Links.

Autoilija pääsee San Franciscosta lahden yli 14km pitkän Bay Bridgen ansiosta. Jättimäinen silta avattiin liikenteelle jo vuonna 1936, kuusi kuukautta ennen tunnetumpaa Golden Gate siltaa.

Bay Bridgen ylittää päivittäin 280,000 autoa. Ylitys maksaa $4 per auto, mutta vain länteen, kohti Friscoa ajettaessa.

Metropolitan Golf Links sijaitsee aivan Oaklandin lentokentän naapurissa. Automatka keskeltä San Franciscoa kesti tasan puolituntia.

Oakland on etnisesti harvinaisen monipuolinen kaupunki. Kaupungin alueelta löytyi vuoden 2000 väestönlaskennassa puhujia yli 150 eri kielelle. Oaklandin ilmastoa pidetään parempana kuin San Franciscon; vähemmän sumua, rahtusen enemmän aurinkoa ja lämpöä.

Toisen maailmansodan aikana Oaklandissa kukoistivat mm. laivan- ja autonrakentaminen. Työn perässä kapunkiin muutti etelävaltioista paljon mustia. Sodan jälkeen edellä mainitut teollisuudenalat katosivat lähes kokonaan ja Oaklandin populaatio köyhtyi. Tänä päivänä kaupunkilaisista lähes 40% on mustia, kun koko USA:n väestöstä mustia on vain noin 13%.

Yksi Oaklandin lempinimistä on ''the hills,'' joka kuvaa myös jyrkkiä elintason eroja eri kaupunkilaisten välillä. FBI:n tilastojen mukaan Oakland on maan neljänneksi vaarallisin kaupunki.

Sisääntulo Metropolitanin parkkipaikalle on karu, portilla ei ole mitään tunnelmaa kohottavia koristuksia. Klubitalolta löytyy kaikki tarpeellinen: ravintola, pro shop, ja pukuhuoneet. Vessanseinällä mainostetaan pelioikeutta jäsenyydellä. Valittavana on rajaton pelioikeus joko ma-pe tai viikonloppuisin, hinta $199 per kuukausi, oikeus pitää yksi vapaa kuukausi vuodessa.

Klubitalon alueella elämää riittää, junnuja juoksee ympäriinsä. Nyt on lauantai aamupäivä.

Pelaan yhdessä kahden arkkitehtirouvan ja Jonin kanssa, jota voisi kutsua paikalliseksi ''klubihulluksi.'' Jon on oikealta ammattilalta radiotoimittaja, tehden päivittäistä, teknologiaa käsittelevää ohjelmaansa autotallistaan. Vapaa ajallaan, jota on paljon, hän tekee erilaisia hommia golfkentälle, mm. pitämällä kentän sivulla blogia.

Jon pelaa erinoimaisesti, viisi pelivuotta takana, tasoitus 6 ja draivissa pieni draw. Myös rouvat, vain muutaman pelivuoden kokemuksella, pelaavat mainiosti. Kaikki myös osaavat säännöt, ainakin kutakuinkin, ja jokainen lyönti lasketaan. How refreshing!

Jon kertoo, että samalla paikalla oli aiemmin mustien suosima golf-kenttä, jolla oli jatkuvia kuivatusongelmia. Joten paikalle tuotiin reippaasti täyttömaata, noin metrin verran joka puolelle, ja Johnny Miller palkattiin muotoilemaan uusi kenttä. Erinomaisesti Miller tehtävästä suoritui, ja mustatkaan eivät kenttää jättäneet, vaan heitä oli silmämääräisesti arvioituna puolet päivän pelaajista.

Metropolitanin on täysi vastakohta kauniista Presidiosta; puristuksessa lentokentän ja teollisuusalueen välissä, puuton ja tasainen, kaikki muodot puskutraktorien tekemiä. Silti se on monella tapaa parempi. Draivien suuntaa joutuu miettimään, bunkkerit joita ei ole liikaa, ovat sijoitettu suojaamaan parhaita alastulopaikkoija. Pari väylää ovat jopa niin leveitä, että niille on oikea ''väyläbunkkeri'', siis bunkkeri keskellä väylää. Pelaaja joutuu miettimään kiertääkö kummalta puolelta, vai lyödäkö yli.

Ulkopaikkakuntalaisille green fee on ma-to $40, pe $50 ja viikonloppusin $62. Noilla hinnoilla ehdottamasti pelaamisen arvoinen.