San Franciscon kunnalliset kentät pulassa

Matkustan maanantaina San Franciscoon pariksi viikoksi. Kaupunki on käynyt tutuksi viime vuosien aikana, tämä on kolmas reissu sitten vuoden 2005.

Paikalliselta golfrintamalta kuuluu kummia, mutta ensin hieman taustaa.

Ensimmäinen reissu Friscoon oli jo vuonna 1982. Silloin tuli pelattu kaupungista vajaat kaksi tuntia etelään sijaitsevat Pebble Beach ja Spyglass. Pari päivää ennen pelejä eräs kaveri oli luistellut yli paljaan vasemman pikkurillini sillä seurauksella, että se tarvitsi kymmenkunta tikkiä ja tukilastan. Onneksi ei paljon draivaamista haitannut vaikka sormi sojoittikin suorana.

Vuonna 92 osallistuin kaupungissa massiviisen PGA Teaching and Coaching Summittiin yhdessä Ville Kallialan, LP Tilanderin ja Sami Wächterin kanssa. Tuolla reissulla tuli pelattu mm. kaupungin kuuluisat private kentät - Olympicin Lake ja San Francisco Golf Club.



San Franciscossa on edellä mainittujen yksityisten kenttien lisäksi kuusi public kenttää. Niistä viisi on kaupungin omistamia (Harding Park, Lincoln Park, Golden Gate Park, Gleneagles, ja Sharp Park, joka tosin sijaitsee hieman kaupungin rajan ulkopuolella.) Näiden kenttien hallinasta ja hoidosta vastaa kaupungin Parks Department jonka alueista kentät vievät n. 12%.

Kunnallisten kenttien ehdoton lippulaiva on USA:n 29. presidentin mukaan nimetty Harding Park. Vuonna 1925 auennut kenttä oli 90-luvulla ajautunut rapakuntoon. Kentälle kuitenkin annettiin järjestettäväksi World Tourin osakilpailu vuonna 2005 ( Tiger voitti uusinnassa John Dalyn, Stenson kolmas).

Ennen kisaa piti tietenkin saada kenttä ja paikat kuntoon. Uusi klubitalo maksoi reippaan $6 miljoonaa ja kenttään upposi, laskutavasta riippuen, järkyttävät $16 miljoonaa. Summa ymmärtääkseni pitää sisällään 4 miljoonaa menettettyjä green fee tuloja, mutta on silti hämmästyttävän paljon jo olemassa olevan 18-reikäisen parannustöihin. Etenkin kun työt suunnitelleen kolmikon (RTJ III, Tom Watson ja Sandy Tatum) ei tarvinnut muuttaa kentän mainiota reititystä.

Kuntoon kenttä saatiin, harmi vaan että green feet nousivat rutkasti. Nyt vierailijat saavat maksaa kierroksesta kalliit $135, paikallisetkin 46 dollaria. Harding valittiin hiljattain vuoden 2009 Presidents Cup näyttämöksi, joten kenttä varmasti pysyy kunnossa, mutta pelimaksut tuskin halpenevat.


Kaupunki rahoitti pahasti yli budjetin menneen remontin lainarahalla. Ja nyt, vaikka kentän tulot (green feet, autot, pro shop, ravintola, range) ovat viidessä vuodessa kolminkertaistuneet $2 miljoonasta kuuteen, tekee kenttä silti tappiota. Kentän hoitokulut sekä lainanhoitokulut ovat nousseet likaa.

Samalla muut kaupungin kentät ovat jääneet Hardingin varjoon ja golfarit ovat niiltä kaikonneet. Kierrosmäärät ovat tippuneet liki 40% viidessä vuodessa ja niiden hoito on jäänyt retuperälle. Lopputuloksena kaikki kentät yhteensä tekevät nyt tappiota.


Kasvava joukko tilanteeseen kyllästyneitä kaupunkilaisia on ryhtynyt vaatimaan kenttäalueita laajempaan käyttöön. Heidän mukaan kaupunki tarvitsee enemmän jalkapallo- ja baseballkenttiä, luontopolkuja, frisbeegolf paikkoja, sekä tai chi alueita.

Hardingin Parkin ''ylimääräistä'' 9-reikäistä Fleming kenttää on ehdotettu muutettavan baseball paikaksi, Lincoln Parkista tulisi tehdä vain 9-reikänen jotta paikalle saataisin fudiskenttiä, ja Sharp Parkista tehtäisiin luonnonpuisto.

Friscossa käy vuosittain yli 15 miljoonaa turistia. Luulisi, että heistä riittäisi pelaajia kaupungin kentille. Ainakin jos niitä markkinoitaisiin enemmän ja hoidettaisiin hieman paremmin.

Golfkenttien ja kaupunkilaisten hankalista suhteista kiinnostuneet, käykää tutustumassa Neighborhood Parks Councilin sivuihin. Sieltä löytyy myös tämä National Golf Foundation tekemä 157-sivuinen raportti kenttien tilanteesta höystettynä kaikilla mahdollisilla luvuilla. NGF:n suurin moite on golf-ihmisten puute hallinnosta ja suosittelee kaikkien kenttien siirtämistä yksityisen non-profit yhtiön hallintaan.