Antin Bogi siirtynyt uuteen osoitteeseen

Päivitys: Bogi löytyy nyt täältä http://vaalasgolf.com/antin-bogi/


Voit jatkossa lukea bogeja Golflinkin sivulta tai suoraan Golfpisteen etusivulta.

Tiikerin ja Buickin erosta

Kukaan meistä ei ole mestari kaikessa, nyt tiedämme että Tiikeristä ei ole autonmyyjäksi. Buickin ja Tiikerin juuri päättynyt kumppanuus alkoi vuonna 1999. Yhteisen taipaleen aikana Buickin myynti Yhdysvalloissa laski 54%.

No, tuo oli epäreilua. Syyt huonoon menekkiin ovat tietenkin muualla, ensisijaisesti varmaan itse autoissa.

Yllätys oli monelle suuri kun Buick ja Tiikeri aikanaan toisensa löysivät. Buick jos joku on todellinen pappamerkki. Floridan kouluvuosina opin sanonnan ''sell the Buick''. Kun esimerkiksi bileissä joku häipyi oksentamaan, niin silloin oltiin Buickia myymässä. Vaikka sanonta tuli siitä miltä brändi venytettynä kuulosti (bjuiiik), niin se silti kuvasti nuorison mielikuvaa merkistä.

Pappamerkkinä Buick on ollut isoin automerkki PGA Tourilla. Se sponssaa kaksi kisaa, Buick Invitationalin Torrey Pinesin kentällä (Tiikerillä 6 voittoa) ja Buick Openin autokaupunki Detroitin lähistöllä (Tiikerillä kaksi voittoa). Ne eivät Buickin mukaan ainakaan tänä vuonna ole vaarassa, mutta Buick on toimittanut pelaajien courtesy autot valtaosaan kisoista ja tuon ohjelman jatkosta ei ole varmuutta.

Toinen General Motorsin merkki, Cadillac, vetäytyi hiljattain Mastersin sponssaamisesta.

Buick (tai siis GM) säästää vuodessa 7-8 miljoonaa taalaa dumpattuaan Tiikerin. Summa on mitätön suhteessa tällä hetkellä takkiin tuleviin miljardeihin. Vaikutelmat ovat tietysti tärkeitä, automerkkien täytyy karsia kuluja kaikin mahdollisin keinoin.

Tiikerillekin ero lienee hyvä asia. Jos ja kun tilanne vielä pahenee, hän tuskin haluaisi itseään yhdistettävän autovalmistajaan joka karsii tuhansia työpaikkoja. Myös osallistuminen muiden automerkkien sponssaamiin kisoihin on nyt helpompaa.

Ja nyt hän voi ajaa millä autolla haluaa. Löytyykö veikkauksia?

Lopuksi, nyt olisi siis hyvä logopaikka Tiikerin bägissa vapaana. Olisikohan hinnassa neuvotteluvaraa?

Erik Compton on erilainen nuori

Erik Compton on erilainen nuori (nuori tarkoittaen alle 30v.) ammattilaisgolfari. Torstaina PGA Tourin 2.vaiheen karsinnat aloittava Compton elää kolmannella sydämellään. Hän on ollut viime viikkoina paljon esillä, onhan toisesta sydämensiirrosta aikaa vain viisi kuukautta.

Erikillä todettiin lapsena kardiomyopatia eli sydänlihasrappeuma. Kaksitoistavuotias poika sai uuden sydämen 1992, siirrännäinen ei estänyt häntä kehittymästä huippuamatööriksi (Walker Cup pelaaja, college All-American, jne.)

Kerrotaan tähän väliin, että Suomessa sydämensiirrot lapsille aloitettiin 90-luvun alussa ja 50. siirto tehtiin jo muutama vuosi sitten. Sydänlapset ja -aikuiset ry:n sivut löytyvät täältä.

Lokakuussa 2007 Compton pelasi Nationwide Touria Idahossa. Takana oli monta huonoa kisaa ja nytkin toisen kierroksen loppurei'illä outtiin lyöty draivi johti putoamiseen viikonlopun peleistä. Se hukki pelasti elämäni Compton totesi myöhemmin. Tuona viikonloppuna kotikaupungissaan Miamissa Compton sai sydänkohtauksen kalastellessaan erään kentän vesiesteellä. Hän ajoi itsensä samaan sairaalaan jossa ensimmäinen sydänsiirto oli tehty 16 vuotta aiemmin. Sen verran oli kiire, että yhdestä tietullista tuli mentyä vauhdilla läpi, sakot seurasivat postissa.

Compton selvisi sydänkohtauksestaan, mutta hänen kuntonsa huononi seuraavien kuukausien aikana. Kuitenkin jotain positiivistäkin tapahtui viime talvena, Compton tapasi tulevan vaimonsa yrittäessään kuntouttaa itseään salilla.

Uusi sydän löytyi tämän vuoden toukokuussa, eräs Isaac niminen lentopalloilija oli jossain päin amerikkaa jäänyt moottoripyörällään takaa tulleen pickupin alle. Edellinen sydän oli tullut kännissä ajaneen uhriksi joutuneelta pikkutytöltä.

Vain kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen Compton nähtiin rangella antamassa tunteja. Pallojen lyömien oli aluksi varovaista, kaveritkin piikittelivät että älä nyt niin kovaa lyö että rinta repee.

Lokakuussa Compton haki ja sai PGA Tourilta luvan käyttää golf-autoa toistaiseksi. Erikin on tarkoitus kävellä heti kun kestävyys palaa normaalimmaksi. PGA Tourilla ei tällä kertaa ollut mitään ongelmia myöntää erikoislupaa (muistatko Casey Martinin tapauksen vuosituhannen vaihteesta?).

Viime viikonlopun PGA Tour kisaa televisiosta katsoneet saattoivat nähdä tuon auton. Se oli riisuttu avomalli ilman mukavuuksia, tietenkin. Niille jotka asiaa miettivät, autolla kisan pelaaminen ei ole mikään etu. Siinä menee normaali pelirytmi täysin sekaisin.

Compton oli Disneyn (nykyään viralliselta nimeltä Children's Miracles Network Classic presented by Wal-Mart) kisassa mukana villillä kortilla. Hän pelasi itsensä jatkoon ja lopulta jaetulle 60. sijalle. Ihmeellistä.

Tulevista karsinnoista Compton ei halua ottaa turhia paineita. Kiirettä ei ole ja paniikki ei iske vaikka kortti jäisikin saamatta, hän kertoo tässä haastattelussa. Comptonin tavoite on kuitenkin elättää itsensä ja perheensä ilman toisten apua. Se ei tule olemaan kovin halpaa, tällä hetkellä hän maksaa 600 dollaria kuussa sairausvakuutusta. Ja kun tuo vakuutus pian loppuu niin uuden saamisesta ei ole tietoa. Lapsikin on tulossa, laskettu aika on helmikuun 26. Sama päivämäärä jolla Comptonille tehtiin ensimmäinen sydämensiirto 1992.

Yllä olevassa videossa näkyy muutama Comptonin svingi. Samalta se lyöminen näyttää kuin sydänterveidenkin. Jutun tekiä on Miamilainen toimittaja.

Tämän kirjoituksen faktat ovat syyskuun 5. päivä ilmestyneestä Golf World lehdestä.

Maailma muuttuu

Maailma muuttuu, se on väistämätöntä. Enkä mieti parhaillaan jenkeissä käynnissä olevia presidentin vaaleja.

Sen sijaan muutoksesta kertoo Essexissä sijaitsevan Frinton Golf Clubin viimeaikaiset tapahtumat. Kuusi vuotta sitten, vaivaiset 107 vuotta kentän perustamisen jälkeen, jäsenten äänestystulos avasi klubibaarin ovet naisille. Samalla he saivan luvan startata lauantaikierrokselle ennen kello kymmentä.

Tänä kesänä mentiin vielä pitemmälle. 113 vuotta vanha sääntö, joka vaati miehiä pitämään polvitaipeisiin asti ylettyviä sukkia shortsien kanssa, kumottiin. Nyt hyväksytään lyhyet sporttisukat, kunhan ne ovat valkoiset ja peittävät nilkat.

Mieltymys valkoisiin sukkiin shortsien kera vaivaa muuallakin kuin englannissa. Muutama vuosi sitten meillä oli sukkien värin johdosta vaikeuksia päästä La Mangassa pelaamaan. Ryhmämme arvokkain herrasmies oli pukeutunut normaaliin lämpimän sään peliasuunsa. Shortsien lisäksi siihen kuuluivat keltaiset puolipitkät sukat ja samanvärinen golfpaita.

Ongelma oli se, että La Mangan säännöt vaativat shortsien kanssa käytettävän vain valkoisia nilkkaan asti ylettyviä sukkia. Onneksi järki lopulta voitti ja startteri heltyi kun sai kuulla kyseisen kostuumin olleen miehen peliasu jo parikymmentä vuotta.

Tarkistin La Mangan nykyiset säännöt. Muutosta on tapahtunut sielläkin. Lyhyiden sukkien tulee vielä olla valkoiset, mutta pitemmät ovat nyt sallitut ja värilläkään ei ole väliä. Kunhan ovat yksiväriset.

Leiki suunnittelijaa...

...minkälaisen parkolmosen sinä olisit tehnyt kuvan alueelle?

Edessä oleva vesieste on keinotekoinen, eli täysin muokattavissa. Siitä saaduilla massoilla on tehty kuvan muodot.

Olisitko bunkkeroinut reiän toisin? Olisitko sijoittanut vesiesteen eri tavalla? Olisitko muotoillut griiniympäristön toisin?

Huom. klikkaamalla kuvaa saat siitä suuremman.

Hyvä vesieste (Pielis-Golfin 5. reikä)

Golfin perusajatuksen mukaan palloa pelataan sieltä missä se on. Vesiesteet sotivat tätä ajatusta vastaan ja eivät siten ole esteistä parhaita.

Kuitenkin, kun hyvä luonnollinen vesi on tarjolla, niin pitäähän kentän sitä hyväkseen käyttää. Pebble Beach ei olisi mitään ilman Tyyntä valtamerta, eikä Pielis-Golf olisi mitään ilman Pielistä.

Okei, ei Pielis-Golfia voi verrata Pebble Beachiin, eikä Pielistä valtamereen. Mutta suomen viidenneksi suurin järvi on komea ja Nurmeksen kentällä on viisi hyvää reikää jotka hyödyntävät sitä.

Kentän ensimmäiset kolme reikää ovat nopeasti unohdettavia. Myös pitkä 4. reikä on tylsä, mutta se tarjoaa kauniin taustan omaavan griinin. Siitä eteenpäin Pielinen on läsnä lähes joka lyönnissä ja jokaiselta reiältä löytyy luonnetta.

Parhaat vesiesteet ovat sellaisia jotka pelaaja voi halutessa kiertää, mutta samalla tarjoavat selkeän hyödyn onnistuneesta ylityksestä. Tästä Pieli-Golfin 470 metriä pitkä viides reikä on oiva esimerkki. Suurin osa golfareista kiertää järven suosiolla, hyvälle klubipelaajalle se pitäisi tällä parvitosella onnistua kolmella huolellisesti pelatulla lyönnillä.

Minulle Nurmeksessa pelatun kierroksen kohokohta on yrittää lyödä tuossa toista päälle. Matka linnuntietä griinille ei välttämättä päätä huimaa, viimekesän kierroksilla (joista yksi oli seuran 20v. juhlakisassa) löin tuota sekä puuvitosella että neloshybridillä.

Vaikeaksi lyönnin tekee väylätasoa korkeammalla sijaitseva griini, kaukaa lyödyt pallot tulevat kovaa alas ja karkaavat helposti myös takana vaanivaan Pieliseen. Lisäksi griini on kallellaan vasemmalta oikealle, jolloin järven yli tulleet pallot laskeutuvat alamäkeen. Turvallisesti järven kiertäneellä golfarilla ei samaa ongelmaa ole, griini on hänen pelisuunnasta enemmän vastaanottava.

Jos hyvä reikä on sitä, että se tarjoaa vaihtoehtoja ja mielenkiintoisia lyöntejä, niin silloin Pielis-Golfin 5. reikä on hyvä.

Myös Nurmeksessa puhutaan kentän laajentamisesta 18 reikäiseksi. Sitä varten on riittävästi maata tarjolla, joten jo olemassa olevat Kurosen suunnittelemat 9 reikää pysyisivät ennallaan.

Toivottavasti Nurmeksessa jonain päivänä kierretään täyttä kenttää, mutta nytkin se on ehdottomasti pelaamisen arvoinen. Pitäkää se mielessä kun Pohjois-karjalassa ajelette. Älkää antako tielle näkyvien reikien hämätä, parhaat reiät löytyvät Pielisen puolelta.

Kuvasta kiitos Pielis-Golfin toiminnanjohtaja Juha Holopaiselle.

Azingerin metodi ja euroopan tuleva joukkue

Golf Worldin erinomainen toimittaja Tim Rosaforte, jonka kanssa minulla oli ilo keskustella kesäkuussa U.S. Openin mediakeskuksessa useamman kerran, kertoo täällä kuinka kuinka kapteeni Azinger jakoi joukkueensa kolmeen pienempään ryhmään pelaajien persoonien mukaan.

Kaikki nelinpeli parit tulivat näiden ryhmien sisältä, kaikki harjoituskierrokset pelattiin oman ryhmän kesken. Ja mielellään rahasta, mitä isommat panokset sen parempi Azingerin mielestä.

Jokaisesta ryhmästä vastasi yksi apulaiskapteeneista. Mallin organisaatioon Captain America oli saanut laivaston erikoisjoukoista.

Ensimmäisen räiskyvän ryhmän muodostivat Phil Mickelson, Anthony Kim, Hunter Mahan ja Justin Leonard. Heistä huolehti vanha matchplay kettu Ray Floyd.

Toisessa ryhmässä olivat Etelävaltioiden pojat Boo Weekley, J.B. Holmes ja Kenny Perry höystettynä Jim Furykillä. Heidän omana kapteeninaan hääräsi Olin Browne, jolle ei pelaajana Ryder Cupista kokemusta kertynyt.

Kolmanteen ryhmään kuuluivat tasaiset puurtajat Stewart Cink, Steve Stricker, Ben Curtis ja Chad Campbell. Heitä kaitsi puttiguru Dave Stockton.

Jos Tiger olisi ollut joukkueessa hän olisi kuulunut etelän poikien ryhmään. Silloin Campbell ei olisi mahtunut joukkueeseen ja Furyk olisi siirretty puurtajien porukkaan.

Tiger ja J.B. Holmes olisi ollut melkoinen fourball pari. Ehkä kahden vuoden kuluttua, silloin USA:n joukkueen ydin voisi olla Tiger, J.B., Boo ja Bubba Watson.

Sunnuntain singelitkin jenkit pelasivat selkeässä järjestyksessä. Ensin Kim, Mahan, Leonard ja Mickelson, sitten Weekley, Holmes, Perry ja Furyk. Lopuksi kolmannen ryhmän Cink, Stricker, Curtis ja Campbell.

Azingerin metodi toimi erinomaisesti, kolme tiivistä porukkaa muodostivat vapautuneesti pelanneen joukkueen. Ei ihme että moni yrittää puhua häntä seuraavankin joukkueen kapteeniksi.

Faldosta sen sijaan kenelläkään ei tunnu olevan mitään hyvää sanottavaa.

Ketkä muuten pelaavat euroopan joukkueessa kahden vuoden kuluttua? Olisiko Mikko Ilonen silloin osa nuorta pohjois-eurooppalaista porukkaa vaikka Alexander Norenin ja Martin Kaymerin kanssa? Briteistä ehkä isompi porukka mukaan lukien ainakin McDowell, Casey, Poulter ja Rory McIlroy. Ja jenkkitourilta Garcia, Luke Donald ja Carl Petterson.

Kaksi paikkaa jäi auki, kuka ne vie?

Tommy ''Thunder'' Bolt

Usein ikimuistettavampaa kuin uralla saavutetut voitot ovat pelaajan persoona ja hänestä kerrottavat tarinat. Tällä viikolla kuollut Tommy Bolt on hyvä esimerkki.

Bolt voitti urallaan 15 PGA Tour kisaa sekä vuoden 1958 U.S. Openin. Kelpo ura, mutta ei häntä voittojen ansiosta muisteta. Sen sijaan, ''Thunder'' Bolt jää historiaan golfin tunnetuimpana mailanheittäjänä.

Kuvassa Boltin draiveri päätyy vesiesteeseen 1960 U.S. Openin viimeisellä reiällä.

Tommy kertoi mailanheiton olleen hänelle taidetta. Hän tiesi millaisen ''helikopterin'' heittää jotta maila ei hajoa. Boltin kerrotaan olleen myös opettaja, hänen sanotaan auttaneen mm. Arnold Palmeria. Tosin en tiedä opettiko hän Arnoldille muuta kuin että maila kannattaa aina heittää eteenpäin. Niin säästyy turhalta kävelyltä.

Eniten toistettu Bolt tarina menee näin: Tommy ja caddie miettivät viimeisellä väylällä mailavalintaa. Caddie sanoo, se on joko rautakolmonen tai rautakasi. Kun Bolt ihmettelee miten niin, caddie toteaa että muita ei ole jäljellä.

Bolt kuitenkin vanhempana kertoi, että mailanheitosta tuli vuosien saatossa enemmän showta kuin mitään muuta. Ei hän oikeasti jatkuvasti mailaa heittänyt vaan odotti että paikalla oli toimittajia ja kameroita. Näin siitä tuli huolellisen ja värikkään pukeutumisen lisäksi hänen tavaramerkkinsä.

Vielä toinen Bolt tarina: Tommy pelasi aikanaan Ben Hoganin mailoilla. Ben ei kuitenkaan suostunut maksamaan Tommylle mitään mailojen käytöstä. Kun Tommy voitti kisan, hän soitti Benille kysyen mitä annat kun voitin mailoillasi. Saat lyönnin eteen kun tulet pelaamaan, vastasi Hogan.

Köyhistä oloista noussut Bolt oli kuollessaan 92-vuotias.

Learn english or else?

Viime viikkojen kovin uutinen golfmaailmassa on LPGA Tourin pakkoenglanti. Pelaajien (siis ei-amerikkalaisten) tulee oppia englantia kahdessa vuodessa tai he voivat saada kilpailukieltoa. Tourin vaatimus on, että pelaajien pitää pystyä keskustelemaan pro-am partnereiden kanssa ja pitää lehdistötilaisuuksia. Sekä, kun se voitto tulee, pitää puhe englanniksi.

Kun LPGA epäilee pelaajan kielitaitoa, se voi pitää hänelle suullisen kokeen. Reputus johtaa kilpaikukieltoon.

LPGA:lla on iso ongelma, sillä jonkinlaisen pelioikeuden omaavia ''ulkomaalaisia'' Tourilla on peräti 121. He tulevat 26 eri maasta, isoin ryhmä on 45 pelaajatarta Etelä-Koreasta.

Yleinen uskomus on, että tämä kaikki on suunnattu kohti Korealaisia. LPGA kiistää väitteen ja sanoo uuden säännön koskevan kaikkia. Kuitenkin, LPGA esitti asian ensimmäisen kerran Korelaisten pelaajien tapaamisessa, ja sielläkin vain suullisesti.

Vasta tällä viikolla LPGA:n nettisivuille ilmestyi toiminnanjohtajan pehmentävä selvennys asiasta. Rangaistusta perustellaan sillä, että se korostaa ongelman tärkeyttä.


Fakta on, että englannin puute ja siitä seuraava hiljaisuus pro-am kierroksilla on paha ongelma. Pron tulee ''voittaa'' amatöörit puolelleen ja ihan tuppisuuna se ei onnistu. Amatööreille jää parempi muisto päivästä jos he saavat uuden pelaajan jota fanittaa, jonka uran edesottamuksia seurata jatkossa.

Ilman hyviä muistoa ei pro-ameilla ole jatkuvuutta, ilman pro-ameja ei ole kisoja, ja ilman kisoja ei ole Touria.


Toimittajat valittavat, että he eivät saa tietyistä pelaajista mitään irti. Siitä seuraa että, tulevia kisoja hehkuttavat jutut medioissa vähenevät.

Lisäksi, tämä tosin ei suoranaisesti kielitaitoon liity, naisten golfia seuraavien mielenkiinto laskee (tai ainakin hermot menevät), kun he eivät erota kaikkia ''kimejä'' toisistaan. Tällä hetkellä Tourilla on kymmenen Kim sukunimen omistavaa pelaajaa.

Korealaisten iso määrä on saattanut hidastaa heidän englannin oppimista. Ensimmäiset Korealaiset, kuten Se Ri Pak, olivat ''yksin'' ja joutuivat oppimaan kieltä nopeasti pärjätäkseen. Mutta, kun Korelaisten ryhmä kasvoi, LPGA jopa helpotti heidän elämää hankkimalla heille oman asioiden hoitajan ja tulkin.

Silti en usko että LPGA tulee koskaan yhtään kilpailukieltoa huonon kielitaidon johdosta jakamaan. Sen sijaan Tourin luulisi keskittyvän motivoimaan pelaajia oppimaan kieltä nopeammin.

Mitenköhän muuten sympaattinen K.J. Choi olisi pärjännyt muutama vuosi sitten suullisessa englannin kokeessa? Tuskin olisi läpäissyt, ja PGA Tour olisi ehdottomasti köyhempi ilman häntä.

Golfin historia olisi myös köyhempi ilman Argentiinan Roberto DeVicenzoa. Allekirjoitettuaan virheellisen kortin vuoden 68 Mastersissa ja jäätyään sen johdosta play-offin ulkopuolelle, DeVincenzo lausui kuolemattomat sanat ''What a stupid I am!''

Mielenkiintoinen kysymys on se, että tullaanko samanlaisia vaatimuksia näkemään muissa lajeissa? Esimerkiksi NHL liigan ikuisuusongelma tuntaa olevan amerikkalaisten penkkiurheilijoiden tavoittaminen. Voitaisiinko syyksi laittaa eurooppalaisten pelaajien, etenkin idästä tulevien, huono kielitaito? Ja hemmetin vaikeasti lausuttavat nimet!

Bogi 1 v.

Vuosi plus muutama päivä on kulunut tämän blogin avauksesta. Tarkoitus on ollut kirjoittaa omaksi iloksi omin ehdoin, ilman ylimääräisiä paineita. Tarkoittaa sitä, että en ole pyrkinyt säännöllisesti (esim. kerran tai kahdesti viikossa) jotain kirjoittamaan. Olen mieluummin kirjoittanut silloin kun on ollut jotain mielessä ja on ollut hetki ylimääräistä aikaa.

Kesäkuun US Open reissu oli ainoa poikkeus. Silloin olin luvannut Golfpisteelle, että kirjoitan reissusta säännöllisesti.


Muuten kesällä kirjoitukset ovat jäänet vähemmälle. Uskon kuitenkin, että talvella aikaa riittää paremmin. Talvella ehtii myös paremmin seurata mitä golfmaailmassa tapahtuu. Sitä kautta ehkä löytyy jotain sanottavaakin?


En ole halunnut kirjoittaa sellaisista jutuista joihin kaikki törmäävät kuitenkin. Sehän olisi ihan turhaa.


Lukijoita Bogilla on vuoden aikana ollut yli 3000. Sivut on ladattu seitsemän tuhatta jotain kertaa. Määrä ei välttämättä kuulosta isolta, mutta ei sitä joka vuosi ole kolmelle tuhannelle eri ihmiselle jotain kerrottu.


Eniten luettu juttu on liittynyt mailoihin (Titleist 755 raudat). Tarkoitus olikin kirjoittaa enemmän mailoista, mutta se on jäänyt tekemättä. En lupaa mitään, mutta jatkossa voisi tulla enemmän välineisiin liittyviä juttuja. Kuitenkin toistaiseksi itseäni ovat kiinnostaneet enemmän henkilöt ja kentät.

Kiitokset kaikille lukijoille!

Sam Sneadin porttikielto

Selostin eilen Urheilukanavalla Wyndham Championship kisasta tehdyn koosteen. Kisa on yksi PGA Tourin vanhimmista, sitä on pelattu jo vuodesta 1938 ja se tunnettiin pitkään nimellä Greensboro Open.

Etsiessäni tietoa kisasta törmäsin hauskaan tarinaan, joka liittyy siihen kuinka kirjavista syistä kisoja saatetaan jossain pelata. Tai jättää pelaamatta.

Greensboro Openin historiassa yksi nimi nousee muiden yläpuolelle. Legendaarinen maalaispoika Sam Snead voitti kisan peräti 8 kertaa, ensimmäisen kerran avajaisvuonna 38 ja viimeisen kerran 1965, jolloin hän oli jo 52 vuotias. Tuon ansiosta Snead on yhä vanhin PGA Tourilla voittanut.

Elegantisti svinganneen Sneadin moukkamaisesta käyttäytymisestä on lukuisia tarinoita. Hänen kerrotaan antaneen mailapojille ihan oikeasti monoa takapuoleen. Hän piti tarkkaa lukua pennosistaan, eikä antanut vastustajille lyhyitäkään putteja. Yleisesti uskottiin, että Snead säilytti rahojaan pihamaalleen hautaamissa tomaattitölkeissä.

Toisen maailmansodan jälkeen Greensboro Open vuorotteli Sedgefield Country Clubin (jolla tänä vuonna pelattiin 31 vuoden tauon jälkeen) ja Starmount Forest nimisen kentän välillä. Kun vuonna 1960 Snead voitti kisan huonokuntoisella Starmountin kentällä, hän vitsaili kentän omistajalle, että ehkä tämän tulisi käydä kaivamassa esiin muutama tölkillinen rahaa ja käyttää niitä kentän kunnostamiseen. Starmountin omistaja ei Sneadin huumoria ymmärtänyt ja antoi hänelle elinikäisen porttikiellon.

Tämä oli kisan järjestäjille ongelma. Eihän moninkertaista voittajaa, ja yhtä aikansa todellisista suurpelaajista, voinut jättää kisan ulkopuolelle. Joten Greensboro Openia ei enää koskaan Starmountin kentällä pelattu.

Slammin Sam muuten voitti PGA Tourilla ennätykselliset 82 kertaa. Tigerille voittoja on kertynyt 65.

PS. yritin etsia netistä jossain näkemääni kuvaa siitä kun (yli 80 vuotias?) Snead esittelee Tigerille kykyään yhdellä jalalla seistessään potkaista toisella jalalla yli kahden metrin korkeudella olevaa kattoa. Harmikseni en sitä löytänyt.

Dudley Hart kävi Kytäjällä

Olen tänä kesänä pelannut kaksi täyttä kierrosta NW-kentällä. Siis sillä jota uudeksi kutsutaan.

Ensimmäinen kierros oli Näppiksen kanssa ja toinen tuli muutamaa päivää myöhemmin PGA Touria pelaavan Dudley Hartin kanssa. Kummatkin ikimuistettavia kierroksia.

Näppiksestä juttua on riittänyt joten kerrotaan meidän kierroksesta vain, että mukana pelannut Kytäjä Golfin kapteeni Niko Helin pelasi loistavasti - ei bogeyja, neljä birdietä, yhteensä 68. Keltainen tee, mutta silti hienosti. Itsekin pelasin bogittoman 70 lyönnin rundin, uskokaa vaan.

Tällä viikolla Scandinavian Mastersia pelaava Hart vietti viime viikon Suomessa ystäviensä luona. Jotakin kautta hän saapui Kytäjälle ja kävimme kuvan joukolla kiertämässä (vasemmalta Nordic liigaa pelaava Juha-Pekka Peltomäki, Vuosaaressa opettava Jyry-Jussi Peltomäki, Dudley ja minä).

Buffalossa asuva ja juuri 40v. täyttänyt Dudley siirtyi ammattilaiseksi 1990, samana vuonna kuin minäkin. Erona se, että Dudley pelasi itsensä saman tien karsintojen kautta Tourille ja on pysynyt siellä siitä lähtien. Tilastoissa on yli 450 starttia kahdella voitolla, rahaa on kertynyt reilut 11 miljoonaa taalaa.

Viime kaudesta Dudleylla jäi puolet pelaamatta vaimon sairastumisen vuoksi. Tänä vuonna asiat ovat paremmin ja pelit ovat kulkeneet mukavasti, neljä kertaa kymmenen joukkoon sijoittunut Dudley on rahalistalla sijalla 67.

Dudleyn kotiseudulla golfkausi on samanmittainen kuin meilläkin. Ei ihme että hän aikanaan hakeutui pelaamaan yliopistogolfia Floridaan. Dudley isä on klubipro ja ainoa opettaja/valmentaja joka hänellä on ollut. Opiskeluaikana kuuluun Leadbetteriin oli jotain kontaktia, mutta homma oli liian teknistä ja loppui lyhyeen.

Golfia on siis opittua perinteisellä menetelmällä, lyömällä palloja ja pelaamalla. Aina Yhdysvalloissa ikäluokkansa parhaimpiin kuulunut Dudley järkeili, että jos lyö palloa riittävän hyvin niin lähipeliä ei tarvitse. Mutta kun yliopistopelit eivät alkuun sujuneet toivotulla tavalla, treeneihin oli pakko ottaa chipit ja pitchitkin.

Dudleyn tämän kauden tilastot kertovat hänen olevan keskimääräistä parempi kahdella osa-alueella. Ne ovat griiniosumat ja putit per kierros. Sehän riittää, silloin ei haittaa sekään, että on draiverilla keskiarvoa sekä lyhyempi että vinompi.

Dudley oli sen verran mukava kaveri, että täytyy kannustaa häntä tällä viikolla ja jatkossakin. Ja puhetta oli, että Dudley tulisi joku päivä takaisin pelaamaan SE kentänkin. Ehkä sekin joskus toteutuu.